Bovallius-säätiöltä tukea ja mahdollisuuksia kuulovammaisille ja kommunikaatioesteisille

Bovalliuksen apuraha mahdollisti syvemmän kuurojen diakoniatyön – Haastattelussa Päivi Korhonen

6.3.2024

Päivi Korhonen, Helsingin seurakuntien kuurojen diakoniatyöntekijä, kertoo kokemuksistaan Bovalliuksen myöntämästä apurahasta ja sen vaikutuksista työhönsä.

Päivi Korhonen on työskennellyt Helsingin seurakuntien kuurojen diakoniatyöntekijänä yli 25 vuotta. Hänen työnsä on monipuolista ja kattaa kaikki Helsingin alueen kuurot. Päivi käyttää äidinkielenään viittomakieltä ja suomea. Päivi kuulee kuulolaitteiden avulla.

"Teen kuurojen diakoniatyöntekijän työtä. Se on hyvin laaja-alaista ja moninaista. Juuri nyt olen kokoamassa kevätkauden tiedotetta. Tässä on paljon työtä", kertoo Päivi, joka viime vuosina on laajentanut osaamistaan osallistumalla kristilliseen ratkaisukeskeiseen terapiakoulutukseen. Bovalliuksen apurahan avulla saatu koulutus on avannut Päiville uusia mahdollisuuksia työssään.

Kuurojen diakoniatyössä on tärkeää pystyä palvelemaan kaikkia eri kuulovammaisryhmiä. Päivin työ kattaa viittomakieliset, huonokuuloiset, kuurosokeat ja kuulonäkövammaiset. Viittomakielisten määrä vähenee kuurona syntyneiden vauvojen implantoinnin myötä.

Päivi ei aseta tiukkoja kriteerejä asiakkailleen. "Asiakkaalle ei ole muita vaatimuksia kuin se, että hän pystyy vuorovaikutukseen. Voimme kommunikoida viittomakielellä, viitotulla puheella, suomen kielellä tai taktiilisti” hän selventää.

Päivi haluaa keskittyä asiakkaisiinsa ja antaa heille tarvittavan avun. “Otan korkeintaan kaksi terapia-asiakasta muun työn rinnalla kerrallaan vastaan. Tällä hetkellä minulla on yksi asiakas”, Päivi kertoo.

Kristillisyys näkyy myös Päivin työssä. "Terapiassa kristillisyys näkyy niin, että voin asiakkaan niin halutessa ehdottaa, että voidaan rukoilla jonkun asian puolesta, ja sitten rukoillaan", selittää Päivi. "Jos henkilö ei halua ottaa terapiassa esiin hänen hengellisiä asioitaan, ei ole pakko. Ei tuputeta, mutta kysytään ja annetaan mahdollisuus."

Apurahasta tukea koulutuksiin osallistumiseen ja materiaalien hankintaan

Bovalliuksen myöntämä apuraha on ollut ratkaiseva tekijä Päivin työssä. "En olisi saanut terapeutin pätevyyttä ilman apurahaa. Sain myös lyhytterapeutin pätevyyden", kertoo Päivi. "Pitkäaikainen haaveeni on ollut tehdä terapiatyötä viittomakielellä. Apuraha on todellakin mahdollistanut sen, että pääsin koulutukseen. Ilman Bovalliuksen apurahaa koulutukseen hakeminen olisi jäänyt."

Bovalliuksen myöntämä apuraha ei ole ainoastaan mahdollistanut Päivin kouluttautumista, vaan auttanut myös tarvittavien välineiden hankinnassa. "Olemme hankkineet paljon materiaaleja, kuten rukouskortteja ja korttimateriaaleja. Bovallius mahdollisti myös ratkaisukeskeisen koulutuksen maksamalla siitä osan", mainitsee Päivi.

Päivi näkee apurahan erittäin tärkeänä tekijänä työssään. "Ilman apurahaa en olisi hakenut koulutukseen. Olen hyödyntänyt oppimaani esimerkiksi niin, että asiakkaideni retken ohjelmassa olen ottanut ratkaisukeskeisen näkökulman. Olen käyttänyt näitä menetelmiä myös ryhmien kanssa ja tulen käyttämään jatkossakin."

Päivin tarina korostaa, kuinka apuraha voi olla ratkaiseva tuki yksilölle, joka pyrkii laajentamaan osaamistaan ja tarjoamaan arvokkaita palveluita yhteisölleen. Bovalliuksen apuraha on osoittautunut voimavaraksi Päivin kaltaiselle ammattilaiselle, joka pyrkii tekemään työtään syvemmin ja vaikuttavammin.

Toiminnalliset ja visuaaliset menetelmät ratkaisukeskeisessä terapiassa, kun abstrakti ajattelu ja/tai suomen kieli viittomakieliselle kuurolle haastavaa.

Valokuvaaja Janita Nurminen toivoo voivansa järjestää tapahtuman myös tulevana vuonna, sillä kaikki halukkaat kuvattavat eivät mahtuneet mukaan ensimmäiseen tapahtumaan.

Voimaannuttava valokuvauskokemus kuuroille naisille mahdollistui Bovalliuksen apurahalla

31.1.2024

Valokuvaaja Janita Nurminen haaveili pitkään boudoir-kuvausten toteuttamisesta. Bovalliuksen apurahan ansiosta Nurminen pystyi järjestämään voimaannuttavat boudoir-kuvaukset kuuroille, viittomakielisille naisille.

Viime vuosina yleistyneet boudoir-kuvaukset olivat Janita Nurmisen pitkäaikainen haave. Boudoir-kuvauksilla tarkoitetaan usein naisista otettavia sensuelleja, romanttisia ja voimaannuttavia kuvia, joissa mallit ovat pukeneet yllensä vaatteet, joissa kokevat olonsa itsevarmaksi.

Askel kohti haaveen konkreettista toteutusta lähti keskustelusta Nurmisen ystävän kanssa.

-       Kerroin haaveestani yhdelle ystävälleni ja pohdin, miten tällainen olisi mahdollista toteuttaa, kun pelkkä hotellihuoneen varaus maksaa jo paljon. Ystäväni vinkkasi minulle Bovalliuksen apurahasta.

Apurahaa haettuaan Nurminen pääsi suunnitteluissaan vauhtiin. Hän päätti kohdistaa kuvauksen täysi-ikäisille kuuroille, viittomakielisille naisille.

-       Kuurot naiset ovat kokeneet elämänsä aikana paljon kaikenlaista, kuten esimerkiksi syrjintää ja vähemmistöstressiä, eikä heille ei ole koskaan aiemmin järjestetty mitään tällaista.

Nurminen halusi boudoir-kuvauksella tarjota naisille voimaannuttavan kokemuksen.

-       Tarkoitus on antaa kuvattaville kokemus siitä, että he ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat - omina itsenään. Tarkoitus on kuvata sitä, kuinka tärkeää on nähdä itsensä kauniina ja arvokkaana.

Kuvausten suosio oli niin suurta, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan

Varmistuttuaan siitä, että kuvaus oli Bovalliuksen apurahan avulla mahdollista toteuttaa, Nurminen etsi tulevat asiakkaansa Viittovat Naiset -nimisestä Facebook-ryhmästä. Hän oli aiemmin julkaissut ryhmään videon, jossa kertoi tulevasta kuvaustapahtumasta ja kertoi, milloin ilmoittautuminen aukeaa. Näin ollen kaikki videon nähneet saivat yhtäläisen mahdollisuuden ilmoittautua kuvaukseen. Paikat täytettiin nopeusjärjestyksessä.

-       Paikat kuvaukseen täyttyivät todella nopeasti ilmoittautumisen avauduttua. Tarjolla oli 10 paikkaa, joten kaikki halukkaat eivät valitettavasti päässeet mukaan.

Nurmiselle oli tärkeää, että ilmoittautuminen ja asiakkaille ilmaiseen kuvaukseen osallistuminen olisi mahdollisimman tasapuolista kaikille halukkaille. Asiakkaiden ainut kriteeri oli olla täysi-ikäinen kuuro, viittomakielinen nainen.

-       Nuorin valokuvattava oli parikymppinen ja vanhin päälle 70-vuotias. Iän tai ulkonäön suhteen ei ollut vaatimuksia, vaan kaiken näköiset naiset olivat tervetulleita kuvattaviksi. En halunnut suosia ketään tai valita, kuka saisi tulla ja kuka ei.

Kun sekä valokuvaaja että valokuvattavat ovat kuuroja, on kuvauksen aikaisen kommunikoinnin sujuvuuden vuoksi toimittava eri tavoin kuin kuulevien välisessä tilanteessa.

Nurminen keskusteli asiakkaidensa kanssa etukäteen kuvattavan toiveista ja ajatuksista, sekä kävi läpi sen, miten valokuvaustilanne etenee.

-       Valokuvauksen aikana opastin aina, mitä tulee seuraavaksi tehdä, missä asennossa kannattaa olla ja mihin tulee katsoa.

Huomion saaminen kesken kuvausten niin asiakkaan kuin valokuvaajankin taholla hoitui käsien avulla.

-       Kättä vilkuttamalla tai olkapäähän taputtamalla sain kuvattavien huomion silloin, kun he eivät katsoneet minua. Olen itse kuuro ja viittomakielinen, joten asiakkaat saivat samalla tavalla minun huomioni.

Apuraha mahdollisti upean ja onnistuneen viikonlopun

Nurminen on Bovalliukselta saamastaan apurahasta kiitollinen, sillä ilman apurahaa hän ei olisi voinut toteuttaa koko tapahtumaa.

-       Minulla ei olisi itse ollut varaa maksaa koko viikonlopuksi hotellihuonetta ja tarjota kuvausmahdollisuutta naisille.

Apurahan ansiosta Nurmisen oli mahdollista toteuttaa pitkään haaveilemansa boudoir-kuvaus ja tarjota asiakkailleen ikimuistoinen kokemus - vieläpä asiakkaalle täysin ilmaiseksi.

-       Parin kuukauden prosessi kulminoitui upeaan ja onnistuneeseen viikonloppuun.

Myös asiakkaat olivat tyytyväisiä tapahtumaan ja kuviin. Jokainen osallistuja sai muistoksi omat valokuvansa digitaalisessa muodossa.

-       He saavat itse tehdä kuvillaan mitä haluavat. Jotkut julkaisivat kuvansa somessa ja toiset taas tilasivat niistä kuvakirjan itselleen.

Nurminen kertoo boudoir-kuvausviikonlopun olleen hänelle yksi vuoden kohokohdista. Tapahtuma oli myös hänelle itselleen merkityksellinen.

-       Koin, että tekemälläni työllä oli iso merkitys ja sain jälkikäteen tapahtumasta niin paljon positiivista palautetta ja kiitosta osallistujilta, että siitä jäi todella hyvä mieli.

Bovalliuksen tarjoama apuraha mahdollistaa Nurmisen mielestä monien haaveiden toteuttamisen ja hienojen asioiden tekemisen. Hän on kiitollinen siitä, että sai apurahan.

-       Tapahtumalle oli selkeästi tarvetta. Toivon, että voisin hakea apurahaa ja toteuttaa tapahtuman uudelleen myös ensi vuonna.

Jasmine Sällström oli yksi Nurmisen
tapahtumaan osallistuneista 
upeista kuvattavista.

C. O. Malm-keskus luo selkokielisiä videoita kuuroille maahanmuuttajille Bovalliuksen apurahan avulla

18.9.2023

C.O. Malm-keskus ry perustettiin muutama vuosi sitten tarkoituksenaan edistää akateemisen tutkimusmateriaalien olemassaoloa viittomakielen vähemmistöryhmille. Keskus kehittää ja tuottaa materiaaleja ja palveluita, jotka liittyvät kielelliseen saavutettavuuteen, kotimaisiin viittomakieliin ja kulttuuriin sekä kielelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Keskus pyrkii vastaamaan tarpeisiin tuottamalla materiaalia, jota viittomakielisten keskuudesta puuttuu. Yksi tällainen kohde on maahanmuuttajille suunnattu tietopaketti suomalaisesta yhteiskunnasta. C. O. Malm-keskus sai Bovallius-säätiöltä 25 000 euron apurahan.

Apurahalla halutaan tukea kuurojen ja viittomakielisten maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen. C. O. Malm-keskuksen osa-aikaisen toiminnanjohtaja
Irja Seilolan mukaan kuurot maahanmuuttajat on pieni ryhmä.

-       Kukaan ei tarjoa heille kotoutumista tukevia materiaaleja, joten materiaaleista on huutava pula.

Kuurolla maahanmuuttajalla on vaara jäädä täysin yksin

Suomalaiseen vastaanottokeskukseen saapuvalle maahanmuuttajalle kaikki on uutta: kieli, kulttuuri ja ympäristö. Siinä missä kuuleva maahanmuuttaja voi saada keskustelun kautta tietoa ympäristöstään, on kuuro maahanmuuttaja usein oman onnensa nojassa. Kuurolla maahanmuuttajalla voi olla vaikeuksia hallita jopa kotimaansa kieltä tai viittomakieltä, sillä kotimaassaan kuurot eivät ole välttämättä päässeet mukaan yhteiskuntaan kieltä oppimaan.

-       Toisilta puuttuu jopa peruskoulutausta. Tällöin kaikki pitää opetella perustasolta yhteiskunnan toiminnasta lähtien, kertoo Seilola.

Edes vastaanottokeskuksissa kuurot maahanmuuttajat eivät saa tietoa yhteiskunnasta helposti.

-       Monet maahanmuuttajat miettivät tavallisia asioita. Mikä on apteekki, mitä tarkoittaa maitotuotteet, mikä on Kela? Mistä voin saada rahaa? luettelee Seilola.

Seilolan mukaan yhteiskunta olettaa, että ihmiset joko tietävät, oppivat tai pystyvät selvittämään perusasiat. Kuurot maahanmuuttajat, joilla ei ole kieltä, eivät tähän välttämättä pysty.

-       Olisi edes joku, joka antaisi vähän vinkkiä, miten kaikki toimii, toteaa Seilola.

Tähän tarpeeseen C. O. Malm-keskus vastaa Bovalliuksen apurahojen avulla. Tekeillä on kuusi lyhyttä, selkokielistä videota, joissa annetaan kuuroille maahanmuuttajille tarpeellista informaatiota suomalaisesta yhteiskunnasta. Miten kohderyhmä löytää videot? Tähän Seilolalla on vastaus.

-       Teemme lehtisiä, joita jaetaan vastaanottokeskuksissa. Lehtisessä on QR-koodi, jonka skannaamalla pääsee näkemään videot.

QR-koodi valikoitui pitkän pohdinnan jälkeen selkeimmäksi tavaksi päästä käsiksi videoihin, sillä kuuroille ja mahdollisesti sen myötä kieli- ja lukutaidottomille maahan tulijoille esimerkiksi internet-osoitteen kirjoittaminen voi olla haasteellista.

-       Jos lukutaitoa ei ole, voi kirjainten tunnistaminen ja kopioiminen osoiteriville olla vaikeaa. Koodilla pääsee suoraan videoon.

Videoiden sisältöä suunnitteli itse kohderyhmä parhaan tuloksen takaamiseksi

Bovalliuksen antamasta tuesta noin kolmaosa käytettiin työpajoihin, joilla projekti käynnistettiin.

-       Haastattelimme Kuurojen kansanopistolla eri ajan Suomessa olleita henkilöitä siitä, millaista tukea ja apua he olisivat kaivanneet maahan saapuessaan, Seilola kertoo.

Haastattelujen pohjalta videot päädyttiin tekemään suomalaisella viittomakielellä, ja tukena käytetään selkokuvia. Videoilla esiintyvät viittojat ovat maahanmuuttajia.

-       Pyrimme huomioimaan kohderyhmän mahdollisimman hyvin, jotta materiaali olisi oikeasti hyödyllistä ja käyttökelpoista, Seilola toteaa.

Loput rahat käytettiin videoiden tuotantoon ja palkkakuluihin.

-       Viittojille on maksettu esiintymisestä palkkio. Editointityöt, kuvaaminen, esitteen tekeminen… Rahat käytettiin käytännön tasolla tekemiseen, kertoo Seilola.

Hankkeella lisättiin näkyvyyttä

Seilolan mukaan Bovalliuksen apuraha on auttanut saamaan hankkeen myötä enemmän huomiota kuuroille maahanmuuttajille sekä C. O. Malm-keskukselle. Jopa valtion suunnasta on pyydetty nyt selvitystä kuurojen maahanmuuttajien kotoutumisen suhteen, kun asia on nostettu yleiseen tietoon.

Työtä on kuitenkin vielä tehtävänä. Seilolan mukaan videohankkeen myötä on tullut esille myös muita tarpeita.

-       Kuusi pientä videota on pisara meressä, kun aiheita olisi niin monia. Toivottavasti tämä on alku jollekin, Seilola toteaa.

Seilolan mukaan tarvetta olisi tiedon saannin tehostamiselle. Yksi vaihtoehto on esimerkiksi tiedotuskanava, jonka kautta kuurot maahanmuuttajat voisivat hakea ja saada tarvitsemaansa tietoa. Materiaalia on edelleen tarjolla vähän. Oleskeluluvan saaneilla maahanmuuttajilla on oikeus tulkkauspalveluun, mutta Seilola näkee tulkkauspalvelun nykyisessä muodossa puutteita.

-       Tarvitaan kuuleva ja kuuro tulkki. Kuuleva kääntää tiedon kuurolle tulkille, joka kääntää tiedon kuurolle maahanmuuttajalle ymmärrettävään muotoon, Seilola selventää.

Myös vertaistuen tarve on suuri, kun kyse on integroitumisesta uuteen kulttuuriin. Etenkin vastaanottokeskuksissa asuvat kuurot maahanmuuttajat jäävät usein täysin ilman keskustelukumppaneita.

-       Varsinkin kesällä kuurot maahanmuuttajat saattavat olla yksin useita viikkoja. Ei ole ketään, joka keskustelisi heidän kanssaan, huokaa Seilola.

Seilolan mukaan pakolaisuuden taustalla on usein dramaattinen asia, kuten sota tai kulttuurinen vaino. Siksi olisi erityisen tärkeää, että vertaistukea olisi saatavilla.

-       Näen tässä psykososiaalisen tuen tarpeen, josta ei tällä hetkellä puhuta mitään, Seilola toteaa.

Yksi ratkaisu vertaistukeen voisi olla kuurojen maahanmuuttajien keskittäminen samaan kaupunkiin. Keskittämisessä ollaan Seilolan mukaan jo edistytty, mutta edelleen byrokratia ja pitkät käsittelyajat venyttävät prosessia. Joskus kuurot maahanmuuttajat sijoitetaan eri kaupunkeihin esimerkiksi perhesyistä.

-       Silloin voitaisiin esimerkiksi tarjota junaliput maahanmuuttajille, jotta he voisivat edes joskus tavata, ehdottaa Seilola.

Kuurojen maahanmuuttajien integroitumiseen liittyvät haasteet ovat pitkäaikaisia, ja niihin tartutaan valtion tasolla hitaasti. Tähän Seilola toivoisi parannusta.

-       Mielestäni on tärkeää nostaa esiin vähemmistöjen oikeuksia esiin myös siitä näkökulmasta, että vaikka puhutaan pienestä määrästä ihmisiä, hekin ovat olemassa.

C.O. Malm-keskuksen osa-aikainen toiminnanjohtaja ja yrittäjä Irja Seilola toivoisi myös yhteiskunnalta enemmän tukea kuurojen maahanmuuttajien kotoutumiseen. Hänen mielestään Bovalliuksen apurahoilla tehdyt videot ovat tärkeä askel prosessissa.

Videoilla Yonas viittoo lyhyesti tärkeän asian ja viittomista tehostetaan kuvilla.

Kuvat: C. O. Malm-keskus