Bovallius

S. ja A. Bovalliuksen säätiö sr perustettiin vuonna 1905 Pieksämäellä. Säätiö huolehtii Sofia ja Angelique Bovalliuksen testamentilla sille jättämästä omaisuudesta. Siskokset kiinnostuivat kuurojen opetuksesta, ja halusivat auttaa heitä saamaan koulutusta ja työtä. Itse varsin vaatimattoman elämän eläneet siskokset saivat kartutettua merkittävän, erityisesti metsistä koostuvan omaisuuden, jonka tuotot ovat edelleen säätiön toiminnan mahdollistaja. Sisarukset halusivat tarjota oppimisen ja työnteon tyyssijan, jossa kuurot naiset saisivat jatko-opetusta ja oppisivat ansaitsemaan elantonsa omalla työllään. Ajatukset vammaisen ihmisen itsenäisyydestä olivat ennakkoluulottomia ja uraauurtavia. Yhä tänäkin päivänä säätiön tehtävänä on kehittää kuulovammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden koulutusta ja mahdollisuuksia saada työtä

Säätiö omistaa myös yhteiskunnallisen yrityksen, Bovallius-Palvelut Oy:n, jonka tavoitteena on tarjota työllistymismahdollisuuksia haastavassa työmarkkina-asemassa oleville. Lisäksi säätiö omistaa kiinteistöosakeyhtiö Pieksänsaran, joka ylläpitää Ammattiopisto Spesian opiskelija-asuntoja Jyväskylässä ja Pieksämäellä.

Turvatakseen toimintansa säätiö huolehtii testamenteilla ja lahjoituksilla saadusta omaisuudestaan. Sillä on omistuksessaan metsiä, kiinteistöjä ja sijoituksia.

Vikke vahvistaa viittomakielen oppimista ja opetusta

16.4.2026

Suomalaisen viittomakielen oppimiseen tarkoitettu verkkopohjainen Vikke-harjoitusmateriaali on saanut tärkeän päivityksen. Päivitys varmistaa, että materiaali säilyy ajantasaisena, turvallisena ja sujuvana käyttää myös tulevina vuosina. Samalla se tuo uusia mahdollisuuksia suomalaisen viittomakielen opetukseen ja oppimiseen.

Vikke on ilmainen ja avoin verkkopohjainen harjoitusmateriaali, joka on suunnattu erityisesti lasten ja perheiden suomalaisen viittomakielen opetuksen ja oppimisen tueksi. Materiaali on ensisijaisesti opettajan työkalu, mutta sitä voivat hyödyntää monenlaiset käyttäjät erilaisissa opetuksen ja kasvatuksen ympäristöissä.

Vikke syntyi todelliseen tarpeeseen

Vikken kehitystyön taustalla oli tarve päivittää jo olemassa olevaa oppimisympäristöä vastaamaan tämän päivän teknisiä vaatimuksia.

Projektissa mukana olleen Niilo Mäki Instituutin toiminnanjohtajan Juha-Matti Latvalan mukaan lähtökohtana oli varmistaa, että ympäristö säilyy käytössä ja palvelee käyttäjiä sujuvasti myös jatkossa.

– Pohjalla oli Vikke-ympäristö, joka on digitaalinen harjoitusympäristö suomalaisen viittomakielen opetteluun. Tekniikka oli kuitenkin mennyt eteenpäin ja järjestelmät muuttuneet. Halusimme varmistaa, että ympäristö olisi jatkossakin käytössä, ajantasainen ja mahdollistaisi sujuvan sekä tehokkaan käytön myös tulevina vuosina, Latvala kertoo.

Kehitystyössä keskityttiin erityisesti neljään painopisteeseen. Teknistä taustajärjestelmää päivitettiin, jotta palvelun suorituskyky ja vakaus paranisivat ja jotta kasvavat käyttäjämäärät eivät kuormittaisi järjestelmää liikaa. Lisäksi tietoturvaa vahvistettiin, videoiden latausaikoja lyhennettiin ja tallenteiden käsittelyä uudistettiin.

Yksi merkittävä parannus oli tallenteiden automaattinen anonymisointi neljän vuoden välein. Aiemmin järjestelmässä ei ollut mahdollisuutta tietojen poistamiseen, mikä oli tietoturvan näkökulmasta puute.

Opettajan työkalu, joka tukee yksilöllistä oppimista

Vaikka Vikke on suunnattu lapsille, sen käyttö perustuu opettajajohtoisuuteen. Tämä tarkoittaa, että opettaja voi valita oppijan taitotason mukaisia tehtäviä, yksilöllistää harjoittelua ja seurata oppimisen etenemistä.

Vikken erityinen vahvuus ei ole vain siinä, että se tarjoaa tehtäviä, vaan myös siinä, että se tuottaa oppimisen analytiikkaa. Tämä auttaa opettajaa hahmottamaan, miten oppija etenee ja millaista tukea hän tarvitsee.

Laura Kanto, akatemiatutkija ja Vikke-hankkeen vetäjä, korostaa, että materiaali on suunniteltu soveltumaan monenlaisille oppijoille.

Vikkeä pilotoitiin ensin perheissä, joissa oli 3,5–12-vuotiaita suomalaisen viittomakielen omaksuvia lapsia. Tämän jälkeen materiaalia kokeiltiin viittomakielen opetuksessa alakouluikäisten oppilaiden kanssa. Saatujen kokemusten perusteella materiaali soveltuu noin 3–13-vuotiaille lapsille. Lisäksi sitä käytetään myös aikuisten suomalaisen viittomakielen oppijoiden kanssa, erityisesti kuulevien vanhempien, joilla on kuuroja lapsia.

Kannon mukaan materiaalin kuvitus ja valitut teemat sopivat laajalle käyttäjäjoukolle. Jatkossa kehittämistyössä olisi kuitenkin tärkeää huomioida entistä paremmin myös yläkouluikäiset nuoret, joita motivoisi visuaalisesti ja sisällöllisesti heidän ikätasolleen suunnattu materiaali.

Innostusta, oivalluksia ja yhdessä oppimista

Vikke on saanut käyttäjiltään rohkaisevaa palautetta. Opettajat ovat kertoneet, että materiaali on tuonut heille uusia ideoita suomalaisen viittomakielen opetukseen. Sen on koettu sopivan hyvin systemaattiseen harjoitteluun, ja sitä on ollut helppo soveltaa oppijoiden yksilöllisiin tarpeisiin.

Palautteen perusteella myös oppijoiden taidoissa on nähty edistymistä harjoitusmateriaalin käytön myötä. Lisäksi materiaali on ollut oppijoille motivoivaa ja synnyttänyt uusia oivalluksia.

Myös perheet ovat kokeneet Vikken merkitykselliseksi. Harjoitukset ovat rohkaisseet koko perhettä käyttämään suomalaista viittomakieltä yhdessä. Moni perhe on nostanut esiin, että juuri yhdessä tekeminen on ollut lapsille erityisen mielekästä.

Verkkopohjaisille materiaaleille on selvästi tarvetta: niiden avulla harjoituksia voidaan tehdä omassa arjessa, omaan tahtiin ja turvallisesti kotona. Samalla vanhemmat ovat saaneet uusia keinoja tukea lapsensa viittomakielen kehitystä.

Viittomakielinen oppimateriaali vaatii erityisosaamista

Viittomakielen oppi- ja opetusmateriaalien kehittäminen ei ole yksinkertaista. Koska viittomakielellä ei ole kirjoitettua muotoa, oppimateriaali on käytännössä lähes aina videopohjaista. Se edellyttää sekä videoiden tuotantoa ja käsittelyä että toimivia verkkoalustoja, joilla materiaalia voidaan käyttää sujuvasti.

Tästä syystä viittomakielisen materiaalin kehittäminen on työlästä, ja tarjolla olevia oppi- ja opetusmateriaaleja on edelleen vähän. Usein opettajat joutuvatkin tuottamaan itse omassa opetuksessaan tarvitsemansa materiaalit, mikä lisää heidän työmääräänsä merkittävästi.

Kannon mukaan juuri siksi uusien materiaalien kehittäminen on edelleen erittäin tärkeää. Viittomakieltä omaksuvien lasten joukko on moninainen, ja eri ikäryhmille sekä erilaisiin tarpeisiin soveltuvia materiaaleja tarvitaan jatkossakin lisää.

Bovallius-säätiön tuki mahdollisti tärkeän kehitysaskeleen

Vikken kehittämisessä Bovallius-säätiön tuki on ollut ratkaisevassa roolissa. Koska toiminta perustuu avustuksiin ja projektiavustuksiin, ulkopuolinen rahoitus mahdollistaa sen, että tärkeää työtä voidaan jatkaa pitkäjänteisesti.

Latvalan mukaan avustus tuli erittäin tarpeeseen.

– Tämä on ollut erittäin hyvä, että saimme avustusta, koska olemme voittoa tavoittelematon organisaatio, joka toimii avustusvarojen ja projektiavustusten varassa. Oli tärkeää, että ympäristö pystytään pitämään saatavilla myös tulevia vuosia ajatellen, hän sanoo.

Tällä hetkellä Vikkellä on jo 567 käyttäjää, joista 481 on oppilaita ja 84 opettajia. Tehtäväkokonaisuuksia on tehty noin 5000. Tämä kertoo siitä, että materiaali on löytänyt käyttäjänsä ja vastaa aidosti tarpeeseen.

Katse tulevaan

Vikken kehittäminen ei pääty tähän. Tulevaisuudessa tavoitteena on kehittää uusia tehtävätyyppejä sekä palkkiojärjestelmä, joka motivoisi lapsia pitkäjänteiseen harjoitteluun.

Yksi asia on kuitenkin jo nyt selvää: Vikke on merkittävä panostus viittomakieliseen oppimiseen ja opetukseen Suomessa.

Kuten Juha-Matti Latvala tiivistää:

– Vikke tuo uusia mahdollisuuksia viittomakielen opetukseen.

Ja kuten Laura Kanto toteaa, materiaali on osaltaan vastannut selkeään tarpeeseen ja tarjonnut uusia ideoita viittomakielen opetuksen kentälle.

Melu on aina ollut osa koulujen äänimaailmaa, mutta se on paljon enemmän kuin satunnaista hälyä. Kuuloliiton uusi tutkimus osoittaa, miten melu rytmittää opettajien työpäivää ja kuormittaa jaksamista, eikä ongelmaa ratkaista pelkillä yksittäisillä keinoilla. Koska melu syntyy ennen kaikkea oppilaiden toiminnasta ja siihen vaikuttavat myös tilat ja ryhmäkoot, ratkaisut on haettava koko koulun toimintatavoista ja rakenteista.

Tutkimus on toteutettu osana 5-vuotista (2024—2028) hanketta, jonka rahoittaa Bovallius-säätiö.

Jamkin Ammatillinen opettajakorkeakoulu ja Spesia Asiantuntijapalvelut käynnistävät uuden tutkimuksen, jossa selvitetään TUVA-koulutuksen opettajien kokemuksia vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ohjaamisesta ja opetuksesta. Tutkimus saa rahoituksensa S. ja A. Bovalliuksen säätiö sr:ltä.

Lue lisää tutkimuksesta Spesian verkkosivuilta:

https://www.spesia.fi/bovallius-saatio-rahoittaa-jamkin-ja-spesian-tutkimuksen-tuva-opettajien-kokemuksista-vaativan-erityisen-tuen-opiskelijoista/

Herkkuräbäri 10 vuotta

4.2.2026

Herkkuräbäri juhlii 10-vuotista taivaltaan – Bovallius-säätiön apuraha mahdollistaa juhlakiertueen ympäri Suomen

Yhdenvertaisuutta, rohkeutta ja riemua – Herkkuräbäri tuo räpin kautta esiin erilaisuuden voimaa

Herkkuräbäri on tarina intohimosta, rohkeudesta ja yhteisöllisyydestä. Yhtye sai alkunsa yli kymmenen vuotta sitten, kun turkulainen Satu halusi oppia tekemään räppiä – ja samalla tehdä hyvää. Turun kaupunki ehdotti, että hän ryhtyisi vetämään räp-kurssia kehitysvammaisille nuorille. Vaikka kaupungin hanke loppui pian, Satu ei ollut valmis luopumaan ideasta. Hän ja nuoret päättivät jatkaa omin voimin – ja näin syntyi Herkkuräbäri.

– Halusin alkaa itse tekemään räp-musiikkia ja mikä sen parempi tapa kuin yhdistää työ ja huvi. Nyt ollaan painettu kymmenen vuotta poikien kanssa, ja tämä on ollut yksi parhaista töistä ikinä. On ollut mahtavaa tuoda ihmisille tietoon erilaisuutta, Satu kertoo.

Pienestä räp-kerhosta isoille lavoille

Herkkuräbäri on kasvanut vuosien aikana harrasteryhmästä tavoitteelliseksi ja karismaattiseksi bändiksi, joka on noussut isoillekin lavoille. Räppärit, jotka aloittivat nuorina poikina, ovat kasvaneet aikuisiksi miehiksi ja artisteiksi.

– Heidän kanssaan on niin ilo tehdä töitä. Heistä on tullut aikuisia äijiä ja oikeastaan he ovat kuin perheenjäseniä, Satu ja tiimissä toimiva Ida kuvailevat. Ida tuli mukaan Herkkuräbärin toimintaan pari vuotta sitten, ja hänen vastuullaan ovat muun muassa keikkojen organisointi ja taustatyöt.

– Satu tekee järkyttävän hienoa duunia, ja halusin ehdottomasti mukaan. Minun unelmani oli tehdä tapahtumia, ja nyt saan elää sitä todeksi. Minä organisoin ja rakennan yhteistyötä – ja Satu saa keskittyä siihen, missä hän on paras, Ida kertoo.

Apuraha mahdollistaa juhlakiertueen ja yhdenvertaiset kulttuurielämykset

Herkkuräbäri juhlii nyt kymmenvuotista taivaltaan juhlakiertueen merkeissä. Bovallius-säätiön myöntämä apuraha on tehnyt kiertueen toteuttamisen mahdolliseksi ja samalla lisännyt yhdenvertaisuutta kulttuurin saavutettavuudessa.

– Ilman rahoitusta on tosi vaikea keikkailla. Monilla toimintakeskuksilla ja asumisyksiköillä ei ole varaa ostaa tällaista toimintaa. On upeaa, että apurahan avulla pystymme tarjoamaan musiikkielämyksiä myös heille, joilla ei muuten olisi siihen mahdollisuutta, Satu kertoo.

Kiertue on vienyt Herkkuräbärin muun muassa Jyväskylään, Joensuuhun, Tampereelle, Helsinkiin ja Turkuun. Lavalla tunnelma on joka kerta ainutlaatuinen.

– Pojat pitävät itseään isoina staroina, ja kun he nousevat lavalle, he ovatkin aivan kingejä, Satu hymyilee.

“Uskalla olla erilainen”

Herkkuräbärin musiikki on täynnä tunnetta, iloa ja sanomaa. Jokaisessa kappaleessa kuuluu tärkeä viesti: uskalla olla oma itsesi.

– Melkein jokaisessa biisissämme tulee esiin se, että pitää saada olla sellainen kuin on, Satu sanoo.

Bändin jäsenille musiikki on myös keino käsitellä elämän kokemuksia ja tunteita.

– Yksi räppäreistä joutui pahoinpitelyn kohteeksi ja teki sen jälkeen kappaleen nimeltäMuskelisydän, jossa hän käsitteli maailman pahuutta. Musiikki auttaa todella paljon itseilmaisussa ja tunteiden purkamisessa, Satu kertoo.

Keikat tuovat sisältöä ja yhteisöllisyyttä

Herkkuräbäri on paljon enemmän kuin bändi – se on yhteisö. Keikat ja esiintymiset tuovat jäsenille sisältöä, sosiaalisia suhteita ja valtavasti iloa.

– Keikat antavat räppäreille paljon: sosiaalisia kontakteja ja merkitystä elämään, Ida sanoo.

Yksi yhtyeen jäsenistä, Jasper, unelmoi pääsevänsä vielä isommille lavoille.

– Parasta bändissä olemisessa on hyvä fiilis, se on kuin seikkailua. Tykkään olla lavalla, se on riemukasta. Odotan valtavia määriä ihmisiä katsomoon, hän kertoo.

Jasperilla on myös tärkeä viesti nuorille, jotka pelkäävät tavoitella unelmiaan:

– Ota tunne vastaan, mutta katso miten käy. Uskalla rohkeasti yrittää ja voitetaan pelko yhdessä!

Iloa isoille ja pienimmillekin

Herkkuräbäri tekee yhteistyötä myös Taitotupa ry:n kanssa, jonka kautta järjestetään lapsille erilaisia tapahtumia ja työpajoja. Lasten esityksissä esiintyy myös Papufantti-norsu, ja yhtyeen jäsenet ovat usein mukana osana Papufantin maailmaa.

– On ihanaa, että saamme tuoda iloa myös lapsille ja näyttää, että jokainen voi tehdä musiikkia omalla tavallaan, Ida sanoo.

Herkkuräbäri on esimerkki siitä, miten taide voi yhdistää ihmisiä ja rakentaa siltoja erilaisten maailmojen välille. Bovallius-säätiön apurahan avulla bändi jatkaa työtään yhdenvertaisuuden, rohkeuden ja ilon puolesta – rytmin ja räpin voimin.

Hankkeita, joilla tuetaan kuulovammaisten ja kommunikaatioesteisteisten osallisuutta ja yhteiskunnallista asemaa

Tänä vuonna S. ja A. Bovalliuksen säätiö sr jakaa yhteensä 90 000 euron edestä apurahoja 17 hakijalle. Syksyllä järjestetty apurahahaku oli jo seitsemäs julkinen hakukierros. Hakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 30 kappaletta. Haettujen apurahojen määrä ylitti moninkertaisesti jaettavissa olevan määrän. Myönnettyjen apurahojen suuruus vaihteli 500 euron pro gradu -tutkielma-apurahasta kahteen laajempaan 17 000 euron pedagogiseen hankkeeseen.

Kuten aiempinakin vuosina mukana oli kohderyhmän aktiiviseen elämäntapaan, kulttuurin tuottamiseen, liikuntaan sekä kohderyhmän kansainväliseen toimintaan liittyviä hakemuksia, kertoo säätiön toimitusjohtaja Mia Sarpolahti. Useat hakijoista ovat itse säätiön kohderyhmään kuuluvia. Säätiö tukee 15.12.2025 tehdyillä päätöksillä sekä hankkeita, joilla on laajempaa vaikuttavuutta kuin myös kohteita, joissa apuraha mahdollistaa sen saajalle varsin henkilökohtaisen unelman toteutumisen, kuten kansainväliseen urheilutapahtumaan osallistumisen.

Pedagogiset hankkeet suurimmat apurahansaajat

Suurimmat apurahan saajat olivat Ammattiopisto Spesian SATU-hanke, joka on jatkoa vuosina 2024–2025 toteutetulle SANNA-hankkeelle sekä JAMK ammattikorkeakoulun ja Spesia Asiantuntijapalveluiden yhteishanke, jossa kerätään tietoa ja kehitetään uusia toimintatapoja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden TUVA-koulutuksen sujuvoittamiseksi.

SANNA-hankkeessa kehitettiin saavutettavia verkkokursseja. Hankkeen aikana muun muassa koulutettiin mentoriopettajia, jotka oppivat suunnittelemaan ja rakentamaan saavutettavia Moodlerooms-kursseja sekä teknisesti että pedagogisesti, erityisesti kognitiivinen saavutettavuus huomioiden. Kognitiivisesti saavutettava verkkopalvelu on suunniteltu mahdollisimman helppokäyttöiseksi ja sieltä löytyvä tieto on helposti ymmärrettävää myös henkilöille, joilla on kognitiivisia haasteita. Hankkeessa Spesiaan saatiin mallinnettua saavutettavien verkkokurssien tekeminen. Työ jatkuu nyt myönnetyn apurahan turvin SATU-hankkeessa vuodet 2026–2027.

Molempien hankkeiden tulokset ja tuotokset ovat valmistuttuaan laajasti hyödynnettävissä Säätiön varsinaista kohderyhmää laajemmin, juuri niin kuin Säätiö on toivonut, toteaa Sarpolahti.

Säätiön metsätuotot apurahatoiminnan tulevaisuuden takaajana

Apurahatoiminnan mahdollistaa Bovallius-säätiön metsistä saatavat vakaat tulot. Ammattilaiset hoitavat säätiön metsäomaisuutta pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti turvaten metsä- ja luontoarvojen säilymisen ohella myös apurahojen jakamisen tulevaisuudessakin. Metsäomaisuuden tuottojen turvin säätiö voi toteuttaa tarkoitustaan kuulovammaisten ja kommunikaatioesteisten yhteiskunnallisen aseman parantajana juuri siten kuin säätiön taustalla olevassa testamentissa vuodelta 1894 on edellytetty, toteaa Sarpolahti.

Säätiön apurahan saajista julkaistaan säätiön kotisivuilla säännöllisesti juttuja, joissa he kertovat oman tarinansa siitä, miten säätiön apurahalla toteutettu hanke on onnistunut.

Apurahansaajat:

Yksityishenkilöt

· Heinonen Johanna, Malli tapahtumajärjestäjille kuuloesteettömyyden toteuttamiseen, 5 000 €

· Laukkanen Saara-Lotta, Runollisen dokumenttivideon tuottaminen kuuroista naisista, 4 000 €

· Nitovuori Veli-Pekka, Väitöskirjatutkimus: Lukivaikeuksiin keskittyvä erityisopetus, 3 000 €

· Suominen Tero, EM-kilpailut 2026 (lajeina keilailu ja petankki), 1 000 €

· Laiho Aino, Pro Gradu: Kuurojen liiton kulttuuripäiviä koskeva tutkimus, 500 €

Työryhmät

· Vuorenheimo Marko ”Signmark”, ”Because on I (Sign)”-videon tuottaminen, 7 000 €

· Kankaanpää Satu, Viittomakielisen runolyhytelokuvan tuottaminen, 2 500 €

Organisaatiot

· JAMK ammattikorkeakoulu, vaativaa erityistä tukea tarvitsevien TUVA-koulutuksen tutkimus- ja kehittämishanke, 17 000 €

· Ammattiopisto Spesia Oy, SATU − saavutettavaa digiopetusta TUVAssa -hanke, 17 000 €

· Skills Finland ry, Abilympics Helsinki 2027, 10 000 €

· Osk Ursa Minor, Kuurojen kulttuurifestivaali 2026 Ranskassa, 5 000 €

· Jyväskylän Kuurojen Yhdistys ry, Valtakunnallisten Kuurojen kesäpäivien järjestäminen, 5 000 €

· Tampereen Viittomakieliset ry, Kulttuurielämyksien tuottaminen, 3 500 €

· Kuurojen Taiteilijakilta ry, Kuulovammaisten taiteilijoiden työskentely, 2 500 €

· CODA-yhdistys ry, 30-vuotisjuhla, 2 500 €

· Suomen Kuurojen historiaseura, C. O. Malmin 200-vuotisjuhlavuosi, 2 500 €

· HiA – Hörselskadade i arbetslivet rf, Guldhelg-tapahtumat 2026 ja 2027, 2 000 €

Sara-Elise Ruokonen sai Bovallius-apurahan Deaflympicseihin: “Kilpailen kuurojen kisojen lisäksi myös kuulevien kisoissa ja pidän molempia kisoja samanarvoisina”

27.11.2025

(varsinainen haastattelu on tehty ennen Tokion deaflympics 2025 -kisoja)

Sara-Elise Ruokonen, 26, haki ja sai Bovalliuksen myöntämän apurahan urheilu-uraansa tueksi. Sprinttisuunnistuksessa ja kestävyysjuoksussa kilpailevan Ruokosen päätavoite oli menestyä vuoden 2025 Deaflympicsissa Tokiossa.

Hain apurahaa lähes kaksi vuotta sitten, jotta pystyisin valmistautumaan kuurojen olympialaisiin. Olen käyttänyt apurahaa pääasiassa päivittäisen harjoittelun tukemiseksi ja valmentautumiseen sekä fysioterapiaan ja uusiin juoksukenkiin. Kaikki tämä tuki tavoitettani menestyä Deaflympicsissa, Ruokonen kertoo.

Angelniemen Ankkureita ja Jyväskylän Kenttäurheilijoita edustava Ruokonen valmistui kesällä 2025 liikuntatieteiden maisteriksi ja tekee tällä hetkellä liikunnanopettajan sijaisuuksia. Apurahan turvin hän on pystynyt keskittymään harjoitteluun, sillä marraskuun Deaflympicisissa tavoitteena oli mitalisijat.

Lähdin hakemaan onnistuneita suorituksia sekä mitaleja sprinttisuunnistuksissa ja ratamatkoilla, Ruokonen kertoo tavoitteistaan.

Ruokosella on synnynnäinen kuulovamma, ja hän sai sisäkorvaistutteen

2-vuotiaana. Ilman istutetta hän ei kuule mitään, mutta istutteen kanssa Ruokonen kuulee varsin hyvin. Hän on käynyt koulua kuulevien kanssa ja pystyy kommunikoimaan puheella. Vaikka Ruokonen toimii arjessaan pääasiassa kuulevien kanssa, on hän päässyt kuurojen yhteisöön sisälle kuurojen urheilun kautta.

Kilpailen kuurojen kisojen lisäksi myös kuulevien kisoissa. Pidän molempia kisoja samanarvoisina. Kuurojen kisat ovat toki arvokisoja, kun taas esimerkiksi kuulevien SM-kisoissa kilpailu on kovaa ja sieltä saa hyvän mittarin omasta tasostaan, Ruokonen pohtii.

Bovalliuksen apurahan hakemiseen Ruokonen sai vinkin Suomen Kuurojen Urheiluliitosta. Apurahahakemuksen tekeminen oli Ruokosen mukaan melko helppoa.

Tiesin, että Deaflympicsit ovat tulossa, joten päätin hakea apurahaa. Hakemuksessa piti kertoa projektin tavoitteet ja myöhemmin pitää antaa raportti tuen käytöstä, Ruokonen muistelee hakuprosessia.

Ruokonen epäröi alkuun, voiko hän hakea apurahaa urheilua varten. Bovalliuksen verkkosivuja tutkiessaan hän kuitenkin huomasi, että apurahaa jaetaan monipuolisesti eri tarkoituksiin.

Bovalliuksen apurahalla on ollut suuri merkitys omalle urheilu-uralleni. Urheilussa kuluja tulee paljon, ja tukea ja sponsoreita pitää hakea myös muualta. Kuurojen urheilulle ei ole kovin helppoa saada sponsoreita, Ruokonen kertoo. Kuurojen urheilun asema ja näkyvyys voisi olla edelleen parempi, joten Bovalliuksen tarjoama apuraha kuulovammaisille on hieno juttu, Ruokonen päättää.

Bovallius-säätiön tukemien urheilijoiden tulokset:

Parisprintti: Sara-Elise Ruokonen ja Juuso Toivonen 1. sija

Naisten 10 000 m: Sara-Elise Ruokonen 2. sija uudella kuurojen Suomen ennätyksellä 37,13,45

Naisten sprinttisuunnistus: Sara-Elise Ruokonen 4. sija

Naisten 1500 m: Sara-Elise Ruokonen 7. sija

Miesten sprinttisuunnistus: Juuso Toivonen 7. sija

Naisten 5000 m: Sara-Elise Ruokonen 8. sija

Golf: David Barber jr. 18. sija

Bovallius-säätiö onnittelee lämpimästi hienosta kisamenestyksestä.

Bovallius-säätiön myöntämän apurahan avulla toteutetussa SANNA-hankkeessa kehitetään saavutettavaa verkko-opetusta ammatillisessa perusopetuksessa. Kaksivuotisen apurahan saanut hanke aloitettiin vuoden 2024 alussa ja se lähenee nyt loppuaan.

Erityisoppilaitos Spesian toteuttaman SANNA-hankkeen kohteena ovat ammatillisten perustutkintojen yhteiset tutkinto-osat: toiminta digitaalisessa ympäristössä, työelämässä toimiminen, yrittäjyys ja yrittäjämäinen toiminta. Hankkeessa koulutettiin yhteensä viisi henkilöä tai mentoriopettajaa, jotka oppivat toteuttamaan saavutettavia Moodlerooms-kursseja. Kurssien suunnittelussa ja rakentamisessa otettiin huomioon kognitiivinen saavutettavuus sekä teknisesti että pedagogisesti.

Ensinnäkin tavoitteena oli, että koulutamme meidän omista opettajistamme mentoriopettajia, jotka pystyvät jatkossa toimimaan mentoreina muulle opetushenkilökunnalle saavutettavaa verkko-opetusta tehtäessä, kertoo Spesian rehtori Jaana Myyryläinen. Lisäksi tavoitteena oli, että hanke tukisi nuoria ja erityisoppilaita, jotta he pystyisivät suorittamaan verkkokursseja.

Verkkokurssin saavutettavuus on Myyryläisen mukaan monisyinen asia ja haasteet saavutettavuudessa ovat moninaisia. On huomioitava esimerkiksi kognitiiviset haasteet, selkokielisyys sekä kuvien ja videoiden tekstitykset.

Hankkeessa halusimme toteuttaa mallipohjan sille, kuinka Moodlerooms-kursseja tehdään ja mitä kaikkea pitää huomioida, että verkkokurssi on saavutettava ja että mahdollisimman moni pystyy sitä hyödyntämään.

Hankkeessa toteutettiin valituista yhteisten tutkintojen osista pilottikursseja Moodleroomsiin, jotka yhteensä 50 opettajaa otti käyttöönsä. Kursseista kerättiin käyttäjäkokemuksia opettajilta ja opiskelijoilta. Kursseja kehitettiin palautteiden perusteella.

Palautteissa nousi esiin monta myönteistä asiaa. Verkkokurssien todettiin yhteinäistävän opetusta, kannustavan materiaalin jakamisessa sekä toimivan hyvänä runkona, materiaalina ja videopankkina opettajille. Lisäksi positiivisena koettiin se, että kurssilla pääsi etenemään omaan tahtiin, kurssin sisällöstä sai selkeän kuvan ja tukea sai kohdennettua eniten niille opiskelijoille, jotka sitä tarvitsivat. Materiaalia pidettiin monipuolisena ja hyvin tavoitteiden mukaisesti koottuna.

Tarkoitus ei ole se, että jatkossa kaikki opinnot tehdään verkossa, vaan se, että on vaihtoehtoja. Osa opiskelijoista voi tehdä itsenäisesti kaiken verkossa, osa voi tehdä osan opinnoista verkossa tai sitten verkko-opintoja on mahdollista tehdä porukalla luokkaympäristössä opettajan ohjauksella, Myyryläinen sanoo.

Myyryläinen kiittelee myös hankkeen projektivastaavaa Päivi Pietiläistä sekä hankkeessa mukana olleita hanketekijöitä, opettajia, opetusteknologian asiantuntijaa ja viestinnän asiantuntijoita.

Kaikki meni hirveän hyvin eteenpäin. Porukka pelasi hyvin yhteen ja projektivastaava oli tehnyt hyvän etenemissuunnitelman ja aikataulun, Myyryläinen kertoo.

Hankkeelle on suunnitteilla myös jatkoa. Tällä kertaa kohderyhmänä olisivat tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen eli TUVAn opiskelijat.

Meidän näkökulmasta oli erinomaista ja todella tärkeää, että saimme Bovallius-säätiöltä rahoituksen, Myyryläinen kiittelee.

Spesian kehittämä saavutettavien verkkokurssien malli on herättänyt paljon kiinnostusta ja tulee tulevaisuudessa hyödyttämään myös muita oppijoita ja oppilaitoksia.

Lue lisää saavutettavista verkkokursseista Spesian blogista:

https://www.spesia.fi/sanna-hankkeen-mallilla-syntyy-kognitiivisesti-saavutettavia-verkkokursseja/

29.7.2025

Arvokasta kokemusta kesätöistä Spesian opiskelijoille eri puolilla Suomea

Myös tänä kesänä Ammattiopisto Spesian opiskelijat pääsivät kartuttamaan työkokemustaan S. ja A. Bovalliuksen säätiö sr:n tarjoamissa kesätöissä. Kaksiviikkoiset työjaksot sijoittuivat Spesian eri toimipaikoille ympäri Suomen, ja työtehtäviä oli tarjolla muun muassa kesäkuun alussa sekä Spesia Puodeissa kesä–heinäkuun aikana. Päivittäinen työaika oli kuusi tuntia, ja jokaisella kesätyöntekijällä oli tukenaan työpaikkaohjaaja.

Bovallius-säätiö, toinen Ammattiopisto Spesian omistajaorganisaatioista, mahdollistaa kesätyöpaikkoja opiskelijoille vuosittain. Työkokemus kehittää nuorten valmiuksia sekä työnhakuun että työelämään, ja vastaanotto toimipaikoilla on aina ollut kannustava ja lämmin.

Lue lisää kesätyöntekijöiden kokemuksia Spesian blogista:

https://www.spesia.fi/bovallius-saation-kesatyot